Wednesday, November 22, 2017

Montignacin dieetti

Montignacin dieetti on painonpudotusruokavalio, joka oli erityisen suosittu 90-luvulla Euroopassa. Dieetin kehittäjä on ranskalainen Michel Montignac (1944-2010), joka oli isänsä tavoin ylipainoinen jo pienestä pitäen. Mielenkiintoista on myös se, että Montignac työskenteli lääketeollisuudessa johtotehtävissä.

Dieetin tavoitteena oli se, että paino putoaisi tehokkaasti ja myös pysyisi pois pitkällä tähtäimellä, vähentäen näin sydän- ja verisuonitautien riskiä sekä diabetesta.

Kuten Atkinsin dieetissä, South Beach dieetissä ja Zone dieetissä, myös Montignacissa hiilihydraattien laadulla on merkitystä. Hiilihydraattipitoiset ruoat jaotellaan niiden glykeemisen indeksin mukaan eri luokkiin. Korkean glykeemisen indeksin hiilihydraatit ovat niitä joita tulisi välttää. Näihin kuuluvat esimerkiksi makeiset, riisi, valkoinen leipä ja pasta. Näitä ei tulisi syödä samanaikaisesti rasvojen kanssa, ainakaan Montignacin dieetin ensimmäisessä vaiheessa.

Montignacin mukaan juuri rasvojen ja huonojen hiilihydraattien syöminen samanaikaisesti aiheuttaa sen, että rasvan sisältämä korkea kalorimäärä varastoituu helposti elimistön rasvavarastoihin.

Montignac myös suosittelee jaottelemaan rasvat sen mukaan mikä niiden rasvahappokoostumus on. Tyydyttymättömät omega-3 rasvahapot, joita saa esimerkiksi kalasta ja oliiviöljystä, ovat terveellisiä, kun taas tyydyttyneet rasvahapot lihasta ja voista kuuluvat rajoitettaviin ruoka-aineisiin. Paistettuja ruokia tulisi syödä vain vähän.

Montignacin dieetin vaiheet

Montignacin dieetti on jaettu kahteen osaan seuraavanlaisesti.

Vaihe 1: Painonpudotusvaihe. Tässä vaiheessa syödään pääosin hyviä hiilihydraatteja, joiden glykeeminen indeksi on alle 35 (glukoosin glykeeminen indeksi on 100). Tässä vaiheessa korkeampi proteiininsaanti voi auttaa painonpudotuksessa (esimerkiksi 1,3-1,5 grammaa per elimistön painokilo), mutta sellaisten henkilöiden tulisi kysyä ensin vinkkejä lääkäriltään, joilla on ongelmia munuaisten kanssa.

Vaihe 2: Ylläpitovaihe. Tässä toisessa vaiheessa pyritään pitämään paino vakaana ja estämään lihominen. Montignacin mukaan glykeeminen kuorma on myös tärkeä käsite joka auttaa painonhallinnassa. Siinä yhdistyvät glykeeminen indeksi ja syödyn ruoka-aineen sisältämä hiilihydraattien määrä. Glykeemistä kuormaa tarkkailemalla voidaan syödä mitä tahansa ruokia, mutta korkean glykeemisen indeksin ruokia tulee syödä hyvin vähän verrattuna matalan glykeemisen indeksin ruokiin.

Montignacin kirjoissa on paljon välimerellisiä reseptejä ja ruokailun nautintoa ei pyritä estämään. Tavoitteena on syödä oikeanlaisia ruokia ja pysyä kylläisenä pidempään, jotka auttavat painonpudotuksessa ja pitkäaikaisessa painonhallinnassa. Laihduttajan ei tulisi koskaan jättää ruokailua väliin, vaan päin vastoin tulisi ruokailujen välissäkin syödä terveellisiä välipaloja jotka auttavat syömään vähemmän itse pääruokia.

Montignacin teoriaa on myös kritisoitu, ja monet ravitsemusasiantuntijat ovat väittäneet että kaikki ylimääräiset kalorit päätyvät elimistön rasvavarastoihin riippumatta niiden koostumuksesta. Kritiikkiä on myös saanut glykeemisen indeksin vaikea seurattavuus, koska se riippuu niin paljon yksittäisen ruoan laadusta, muiden syötyjen ruokien laadusta, tavasta jolla ruoka on valmistettu, ja niin edelleen. Näistä epäilyistä huolimatta on myös olemassa paljon tutkimuksia jotka tukevat Montignacin dieettiä.

Dieetistä kertovia kirjoja on myyty yli 15 miljoonaa kappaletta ja monet julkisuuden henkilötkin ovat turvautuneet siihen, joten paras tapa selvittää onko dieetistä mihinkään on kokeilla sitä itse.

Monet vannovat Montignacin dieetin kaltaisten ruokavalioiden lisäksi myös Nutrilettin ja Proactolin kaltaisten laihdutuksen apulaisten nimeen.

Kommentoi

Kerro mielipiteesi aiheesta...